Back to Krabi

Mielipuoliset ripulioksennuskohtaukset jaivat onneksi Railayhin ja paastiin etenemaan. Railaylta siirryttiin 20 minuutin venematkan paahan Ao Nangiin. Paikasta ei mitaan erikoista sanottavaa ole, kaksi katua ristiin taynna turisteja, kraasakauppoja ja raataleita huutamassa "Hey from Finland? Mita kuluu?" Plaah. Yksi yo paatettiin kuitenkin lusia tassa hirvityksessa ja budjettihintainen kamppakin loytyi viidennella yrittamalla. Tosin sekin oli aika laava:)

Noo anyway, seuraavana aamuna eli siis eilen tultiin takaisin Krabin kaupunkiin, ajatuksena hengata viela yksi yo taalla, koska Hanna venaili pukua tailorilta saatavaksi ja seuraavana paivana lahtea Ko Lantaa kohti. Illalla kuitenkin tavattiin meidan guesthousen kuistilla pari suomalaista travellerimimmia, joiden kanssa paukittiin syomaan pastat ja jatskiannokset (Raileyn mahataudin takia ei thai-safka oikeen vielakaan maistu:D). Kaupungilla nahtiinkin sitten tyttojen aikasemmat tutut, eli mukava tsekki-itavaltalais-pariskunta Marcus ja Martina. Jengi oli aikaisemmin vuokrannut longtail-veneen koko paivaksi itselleen ja kiertanyt pari rauhallisempaa biitsia lahiston saarilla. Meininki kuulosti nin hyvalta, etta tehtiin sama suunnitelma uusiksi huomisella ja lykattiin Lantalle lahtoa yhdella paivalla.

Tanaan siis lahdettiin veneella kuudestaan, suuntana Chicken Island (saaren nokassa on kanan paan nakoinen kivimuodostelma) ja viereinen saari, jonka nimea en nyt kuollaksenikaan muista. No, saavuttaessa Chickenille meita vastassa oli virallisen nakoinen thai-mies tivaamassa 100 bahtin paasymaksua, koska alue kuuluu luonnonpuistoon. Ei siina muuten mitaan, mutta homma arvellutti, koska eilen porukan ei tarvinnut maksaa mitaan. Kaverilla roikkui joku latka kaulassa, mutta taalla on nahty kaikennakoisia "virkamiehia" feikkipasseineen. Skipattiin siis kanasaari, missa oli muutenkin liikaa ihmisia ja mentiin viereiselle, ilmaiselle saarelle.

Siella odottikin jalleen ihmismassat rannalle levittaytyneena, joten kappailtiin samoin tein saaren toiselle puolelle. Toisen puolen rannoilla nousuvesi oli viela ylhaalla ja ihmiset tipotiessaan. Laskuveteen oli kuitenkin vain puolisen tuntia ja jaatiin venaamaan biitsin paljastumista ensimmaisina paikalla. Loppupaiva menikin sitten kaytannossa kuudestaan, taysin omassa rauhassa hiekalla maaten ja pulikoidessa turkoosin varisessa vedessa, joka oli kirkkainta mita olen tahan mennessa ikina nahnyt. Taydellista kaikin puolin.

Asken tultiin takaisin, sovittiin viela illallistreffit samalla porukalla lahiston raflaan. Loistava paiva. Huomenna kohti viimeisimpia etappeja... Enaa viikko, damn!