My work here is done.

Aika tarkalleen kuuden ja puolen kuukauden erinäisillä työmailla hikoilun, sateessa kärvistelyn ja viimassa hytisemisen jälkeen heräsin tänään 6.30 ajaakseni Lappeenrantalaisen vihertyöfirman hallille, viimeistä kertaa tänä vuonna.

Vaikka tapana ei ole valittaa tai edes pahemmin v*ttuuntua lähes missään palkallisessa työssä, on myönnettävä, että viimeiset viikot loskassa ja kylmässä rehkiessä ajatus töiden loppumisesta on tuntunut varsin viehkeältä. Mielikuva auringonlaskun tsekkailusta Siiaminlahden rannalla, riippumatossa chillaillen ja olutta siemaillen on usein ollut ainoa tekijä, joka on saanut perseen ylös sängystä kurjimpinakin aamuina.

Mutta nyt se kaikki on takana. Viimeiset kivet on isketty maahan, duunivaatteet palautettu, risaiset turvakengät vipattu kaapin nurkkaan ja maanantaina odottaa matka Työvoimatoimistoon anomaan liiton päivärahoja. Näin puolitoista kuukautta ennen reissua en näe enää tarpeelliseksi aloittaa uutta työsuhdetta. Ennemminkin keskityn nyt lähtöä edeltävänä aikana matkan suunnitteluun, vielä auki olevien asioiden kuittaamiseen ja ennen kaikkea - lomaan. Sellaista minulla ei vähään aikaan ole ollutkaan.

Valtiolle takaisin

Viikonloppuna käväisin Pohjois-Karjalassa moikkaamassa tulevaa matkakamua ja tietysti tutustumassa paikalliseen yöelämään. Paluumatkalla reissu kääntyikin odotettua kalliimmaksi, kun sunnuntai-iltana vt 6:sta takaisinpäin körötellessäni kohtasin sinivalkoisen Volkkaripakun, seuraten pysäytyksellä tienlaitaan.

"Sulla taisi olla vähän kiire?"
"Ai, niinkö?"
"Tuutko tonne autoon kohta juttelemaan?"

Kahdeksankybän alueella satanen ja sumuvalojen virheellinen käyttö (?!!), molemmista rikesakko, eli 100 euroa Hämeenlinnan Oikeusrekisterikeskukselle, kiitooos. No, itepähän tuli kaahattua, mutta sumarihomma lähinnä sylettää, koska noin turhalta kuulostava juttu lisäsi sen toiset viisikymppiä ylinopeusrikkeen päälle. Muutenkin yli neljä vuotta ajokortin omistaneena ensimmäinen virkavallan pysäytys ja vielä sakot.

Mut joo, viikonloppu oli todella mukava ja jäi sitä rahaakin vielä Thaimaan säästötilille sakoista huolimatta ihan mukavasti. Reissua varten hoidettavia asioita on täsmälleen sama määrä auki kuin viime postauksen aikaan, eli mitään en ole vielä onnistunut saamaan hoidettua. Laskurissa kympit paukkuu, mutta onhan tässä vielä päiviä jäljellä... kai?

Luntakin sataa jo, jipii.

PS. Tänään oli surullinen päivä. Osanotot Jokelan koulun tapahtumista. Ei voi käsittää.