Loppulausunnot

On se vain hyväksyttävä, että ikkunasta näkyy palmujen sijasta paksu lumikerros ja elohopea näyttää miinus kymmenen. Lentämisen aiheuttamat aikaerot ja jalkakivut on hoidettu pois saunan ja kunnon yöunien avulla, joten on aika iskeä viimeiset setit blogiin.

Viimeiset päivät Bangkokissa meni Kao Sanin baareissa sekä ostoksilla Siam Squarella. Erittäin haikeilla fiiliksillä hypättiin Airport Express-bussiin ja suunnattiin Suvarnabhumille. Päivä kääntyi iltaan, Bangkokin pilvenpiirtäjät jäivät taakse ja tajuttiin, että tässähän tämä sitten oli.

Matka oli kaikinpuolin tajuttoman upea. Kuukausi oli suht sopiva aika kiertää Etelä-Thaimaan paikat, mutta välillä tuntui, että lähtöpäivä lähestyy aivan liian nopeasti. Muitten reissareiden suosittelema Chiang Mai ja ylipäätään Pohjois-Thaimaa jäävät todennäköisesti seuraavaan reissuun. Ja yksi yleisimmistä kysymyksistä myös meille paikallisten suusta oli "Have you been in Chiang Mai?", joten mesta on paikallisillekin tärkeä paikka vierailla.


Parhaimpia kokemuksia on vaikea eritellä, koska lähes kaikki oli kokoajan jollain tapaa uutta, kiehtovaa ja unohtumatonta, mutta yritetään. Päällimmäisenä tulee ainakin mieleen ensimmäiset illat Ko Taolla. Mestassa, jollaista ei ollut ikinä nähnyt. Pelkkä rannalla levyttely tai tähtien tuijottelu rantabaarin terasssilla pisti hymyilemään jatkuvasti. Samuilla uinti vesiputouksessa oli myös hetkiä, joita harvoin pääsee kokemaan. Krabilla taas tutustuttiin Jenniin, Johannaan, Marcukseen ja Martinaan ja vietettiin loistopäivä rannalla sekä illallisen merkeissä. Yleensäkin oli tosi mukavaa tavata muita reissaajia, koska jutunjuurta löytyi aina, koski se sitten matkareittiä tai oman maan bissemerkkejä:D Trangin junassa taas todettiin, ettei yhteistä kieltä aina tarvita saadakseen keskustelua ja hauskaa aikaan.

Ja tietysti mieleen palaa se tunne, kun saapumispäivänä lentämisen ja reilun 30 tunnin valvomisen aiheuttamassa jumituksessa tuijotti lentokenttätaksin ikkunasta ohi vilistävää Bangkokia ja yritti vain tajuta että ollaanko me oikeasti nyt viimein täällä. Se on fiilis, mikä ei helpolla unohdu.

Negatiivisimmin yllätti Thaimaan kasvanut turismi. Matkustaminen Siaminlahden saarikolmikolle makaamaan lungeille paratiisibiitseille ja sukeltelemaan korallien keskelle kuulostaa upealta (mitä se toki onkin;D), mutta suunnitelmasta häviää tietynlainen yksilöllisyys lähes kokonaan kun huomaa, että 50 000 brittiläistä reppumatkaajaa on TÄSMÄLLEEN samalla plänillä liikkeellä. Mutta löydettiin me siltikin vielä joitain huippumestoja vailla rannalle oksentavia känniurpoja. Seuraavan reissun kohdistan varmaan sesongin ulkopuolelle.

Niin, seuraava reissu... Vaikka vasta eilen ollaan saavuttu ja lumisateen sekä harmauden katselu ikkunasta vaatii vielä hieman nieltävää, niin takaraivossa tykyttää jo ajatus seuraavasta matkasta;) Pitää yrittää vaan pitää liekkiä yllä ja seuraavia suunnitelmia vireillä, mikä varmasti on helpompaa, kun nyt on jo kerran matkustamisen ilot ja surut kokenut.

Mahtavaa myös oli, että ne ilot ja surut sai jakaa todella hienon matkakaverin kanssa. Eli iiiiiiiiisot kiitokset Hannalle upeasta matkasta ja kokemuksesta!:)

Kaikenkaikkiaan reissaaminen Thaimaassa oli helppoa. Kun Suomessa vietti ahdistuneita hetkiä ajatellen yötä puun alla kaikkien majatalojen ollessa täynnä tai jatkuvaa kyttäämistä arvotavaroidensa perään, huomasi perillä että suurin osa oli täysin turhaa hikoilua. Me jouduttiin todella harvoin kysymään enemmän kuin kaksi kertaa yöpaikkaa, eli kämppä löytyi lähes aina heti. Ja matkustaminen, no, hoitui myös, vaikkakin matkan sujuvuudessa olikin välillä hieman ongelmakohtia:D Aina kuitenkin päästiin jotenkin perille.

Loppuun vielä statseja: Blogi on kerännyt tähän mennessä n. 4500 katselukertaa yhteensä reilu tuhannelta eri lukijalta, joten iso käsi myös kaikille lukijoille! Hienoa on, jos edes joku ensimmäistä reissuaan suunnitteleva Thaimaan reissari on saanut hyödyllistä vinkkiä tai helpotusta kuumotuksiinsa tämän kautta. Tai vielä parempaa, sen viimeisen niitin päätökselleen tarttua puhelimeen ja tilata lentoliput.

Koska se päätös kannattaa tehdä. Matkailu on ihanaa ja reppu selässä tallaaminen ehdottomasti se oikea tapa matkustaa. Seuraavaan reissuun!

Kotona jälleen

Juuh, muutama tunti sitten pääsin himaan, makaronilaatikon ääreen sekä saunan syleilyyn:D Olo on jotenkin epätodellinen, eilen häröiltiin Bangkokin Siam Squarella miljoonan ihmisen keskellä ja nyt, kuin silmänräpäystä myöhemmin kirjoittelen taas keskellä metsää kotikoneelta. Olo voi myös johtua pienestä väsymyksestä ja jetlaagista.

En jaksa tämän syvällisempää raporttia vielä tässä vaiheessa antaa, koska oma sänky kutsuu. Mahtavaa jokatapauksessa oli, sen voi sanoa! Palataan huomenna loppufiilistelyjen merkeissä. Good night!

Trang - Bangkok

Taaskin aika haikeilla fiiliksilla jatettiin Ko Lanta taaksemme ja aloitettiin matka Trangin kaupunkiin. Sinne, n. 1000 km paahan Bangkokista, paattyisi myos kaytannossa meidan Thaimaan turnee, koska sielta oli maara hypata junaan 15 tunniksi, takaisin kohti Enkelten kaupunkia.

Matka alkoi taas ah, niin ihanalla minibussikyydilla, joka kaiken lisaksi lahti 1,5 tuntia myohassa. Kuskimme, intiaaninimeltaan Ajaa kuin vitun kaheli paasteli etelaisen Krabin pikkuteita sellaisella intensiteetilla, etta allekirjoittaneella oli lahella sulkijalihas loystya. Hommaa ei yhtaan helpottanut se, etta meille kavi jalleen ns. "thaimaalaiset", eli kyytiin oli buukattu kolme ihmista liikaa. Sitten jaettiin takapenkki neljastaan Hannan, yhden thaikun ja yhden ranskalaisen kanssa. Nelostielle paastyamme kaahaus hieman helpotti, vaikkakin kuski oli vakaasti paattanyt, etta joka ikisesta autosta oli paastava ohi, liikennetilanteesta huolimatta.

Paastin kuitenkin ehjana Trangiin ja aikaakin junan lahtoon oli reilusti. Vetaistiin safkat ja hypattiin jo laiturilla odottelevaan Bangkokin stogeen. Matka alkoi varsin leppoisasti; meidan hyttikavereina oli kaksi vanhempaa ja tosi ystavallista thaimaalaisnaista. Yhteista kielta ei ollut, joten naytettiin Hannan fraasisanakirjasta lauseita, joita yritettiin sitten apinoida. Jokainen keskustelu paatyikin yleensa naurunremakkaan ja hauskaa oli. Mamat tarjosivat myos hedelmia ja muita herkkuja, harmiksemme meilla ei ollut sipseja tai purkkaa kummempia vastalahjoja. Seiskalta konnari pisti patjoille lakanat ja peitot kuosiin, jolloin matkakaverimme iskivat samantien maaten. Itse viela latkittiin vahan aikaa korttia, ennen kun kaytiin myos nukkumaan. Tai no, miten siina nyt nukuttua sai. Valilla juna kulki tosi smoothisti, mutta valilla stoge tarisi ja kolisi niin kovin, etta alkoi epailemaan, mennaanko nyt kiskoilla vai soralla:D Unet jaivat siis vahaisiksi, mutta matka jatkui...

No, eihan me mihinkaan Bangkokiin asti paasty. Kuuden aikaan aamulla juna stoppasi ja konnarit potkivat kaikki ylos ja ulos asemalaiturille. Asema sijaitsi Ratchaburissa, n. 100 km paakaupungista ja pysahdyksen syy oli seiskavaunun rikkinainen pyora, letku tms. joten vaunu piti irroittaa muusta junasta. No, arvaatte varmaan missa vaunussa meidan paikat sijaitsivat. Ei jumalauta. Hetken venailun jalkeen meidat ahdettiin siisteihin, BKS:n eli valtion air-con busseihin loppumatkan taittamista varten. Ja hyva niin. Jos tarjolla olisi ollut minibussi, olisin todennakoisesti ampunut jotakuta ja kavellyt Bangkokiin.

Meilla on kylla ollut vitun loistava saka kulkupelien suhteen taalla:D Tuntuu etta lahes jokainen yli kahden tunnin matka on kussut jollain tavalla. Onko tama tuttua myos muille Thaimaan reissareille, vai onko meilla vain tavallista surkeampi tuuri?

No, tanne kuitenki paastiin ja kokemusta rikkaampana:) Pari paivaa menee siis BKK:ssa ja ylihuomenna pitaisi sitten palata kylmaan Suomeen, nyyh:(

Ko Lanta

Noniin, paljon on kerennyt tapahtua viime postauksesta, joten splittaan kirjoituksen kahteen osaan kronologisen hahmottamisen helpottamiseksi.

Lauantaina heitettiin hyvastit Jennille, Johannalle, Marcukselle ja Martinalle Krabissa ja siirryttiin kohti Ko Lantan saarta. Jaatiin pois ekalla biitsilla Sala Danin satamasta alaspain, mutta mesta vaikutti liian vilkkaalta, vaikka mukava ranta olikin. Taksilla siis pari kilsaa etelammas Phra Aen eli "Long Beachin" suuntaan. Sielta loytyikin mukavan oloinen bungalowikeskittyma, vaikka biitsi itsessaan olikin hieman kivikkoinen. Ekana iltana lahdettiin kavaisemaan rantabaarissa muutamilla. Hanna lahti nukkumaan, mutta itselle maistui sen verta hyvin, etta jain parin kanadalaisukkelin kanssa horpyyttelemaan. Juttua riittikin pikkutunneille asti mm. Japanissa matkailusta ja siita, kuinka perseesta Yhdysvallat on:D Bungikselle hoipuin jossain kolmen maissa ja seuraava paiva menikin kutakuinkin "kollotellessa kylyma kiarre otalla", nain Jaakko Teppoa lainaten.

Mulla on jostain syysta ollut jo matkan suunnitteluvaiheesta asti halu kayda kerran Phi Phin saarilla, kun tanne paastaan. Tiedossa toki oli, etta mesta ei ole lahellakaan sita enaa, mita "The Beach" -elokuvasta voisi luulla (kyseinen leffa filmattu siis Phi Phi Lei -saaren Maya Baylla), mutta olihan tuo Andamaanien meren helmi nahtava. Kaytiin siis illalla varaamassa One day tour snorklailun merkeissa.
Longtaili starttasi Phi Phi Donin rannasta kohti pienempaa Phi Phi Leita. Pysahdyttiin snorklaamaan yhdessa lahdenpoukamassa ja kierreltiin botskilla muuten vaan. Korallit oli mielettoman hienoja ja varikkaita fisuja oli paaljon enemman kuin Taolla. Seuraava stoppi olikin talla "kuuluisalla" Maya Bayn lahdella. Yllattaen itse leffan kuvauspaikkana toimineelle rannalle olisi pitanyt maksaa 200 bht lisamaksu, mutta mesta naytti parin sadan metrin paasta niin tayteen tupatulta turistirysalta, etta mulle olisi varmaan pitanyt maksaa vahintaan se summa, etta olisin sinne mennyt. Jaatiin pikkaisen kauemmas pienelle rannansuikaleelle syomaan.
Taman jalkeen palattiin takaisin Phi Phi Donille, eli saarirykelman kaupallisimmalle palaselle reilun tunnin ajaksi. Voi jeesus. Kojua oli kuin Lappeenrannan markkinoilla ja ruotsalaisbimbojen ja hyppyritukkien tayttama saastainen rannanpatka oli lahinna surkea vitsi, joka ei edes naurata ketaan. Todella ahdistava mesta. Kun tahan yhtaloon ynnataan Thaimaan kalleimmat hinnat majoituksessa ja muussakin (esim. Hanna maksoi vessakaynnista Donilla 20 bahtia, haha:D), niin on erittain vaikea ymmartaa, miksi joku haluaa tuolla viettaa aikaa. Onneksi sielta paastiin poies, takaisn Lantan rauhaan.

Yhteenveto:
Phi Phi Leilla kaynti kannattaa ehdottomasti, ainakin sen yhden kerran jos taalla pain sattuu pyorimaan. Kun miinustetaan overikaupallisuus ja taysin kasista lahtenyt turismi, niin saari tayttaa edelleenkin kaikki paratiisin kriteerit, puhutaan sitten kristallinkirkkaista vesista, hammastyttavista koralleista satoine varikkaine kaloineen tai lumivalkeista biitseista mahtavan kokoisisten, turkoosista meresta nousevien kallioiden ymparoimana.
Jos - ja todennakoisesti kun - matkaan kuuluu myos tunnin-parin stoppi Phi Phi Donilla, suosittelen kavelemaan veneelta suoraan lahimpaan baariin juomaan kaljaa. Koska se todennakoisesti on ainut jarkeva asia mita tuolla saarella voi tehda. Thaimaan hallitushan yritti pistaa Phi Phin turismin kasvamista jaihin tsunamin jalkeen, mutta silti - kuten niin monessa muussakin paikassa taalla - ketaan ei kiinnostanut svidduakaan.

Back to Krabi

Mielipuoliset ripulioksennuskohtaukset jaivat onneksi Railayhin ja paastiin etenemaan. Railaylta siirryttiin 20 minuutin venematkan paahan Ao Nangiin. Paikasta ei mitaan erikoista sanottavaa ole, kaksi katua ristiin taynna turisteja, kraasakauppoja ja raataleita huutamassa "Hey from Finland? Mita kuluu?" Plaah. Yksi yo paatettiin kuitenkin lusia tassa hirvityksessa ja budjettihintainen kamppakin loytyi viidennella yrittamalla. Tosin sekin oli aika laava:)

Noo anyway, seuraavana aamuna eli siis eilen tultiin takaisin Krabin kaupunkiin, ajatuksena hengata viela yksi yo taalla, koska Hanna venaili pukua tailorilta saatavaksi ja seuraavana paivana lahtea Ko Lantaa kohti. Illalla kuitenkin tavattiin meidan guesthousen kuistilla pari suomalaista travellerimimmia, joiden kanssa paukittiin syomaan pastat ja jatskiannokset (Raileyn mahataudin takia ei thai-safka oikeen vielakaan maistu:D). Kaupungilla nahtiinkin sitten tyttojen aikasemmat tutut, eli mukava tsekki-itavaltalais-pariskunta Marcus ja Martina. Jengi oli aikaisemmin vuokrannut longtail-veneen koko paivaksi itselleen ja kiertanyt pari rauhallisempaa biitsia lahiston saarilla. Meininki kuulosti nin hyvalta, etta tehtiin sama suunnitelma uusiksi huomisella ja lykattiin Lantalle lahtoa yhdella paivalla.

Tanaan siis lahdettiin veneella kuudestaan, suuntana Chicken Island (saaren nokassa on kanan paan nakoinen kivimuodostelma) ja viereinen saari, jonka nimea en nyt kuollaksenikaan muista. No, saavuttaessa Chickenille meita vastassa oli virallisen nakoinen thai-mies tivaamassa 100 bahtin paasymaksua, koska alue kuuluu luonnonpuistoon. Ei siina muuten mitaan, mutta homma arvellutti, koska eilen porukan ei tarvinnut maksaa mitaan. Kaverilla roikkui joku latka kaulassa, mutta taalla on nahty kaikennakoisia "virkamiehia" feikkipasseineen. Skipattiin siis kanasaari, missa oli muutenkin liikaa ihmisia ja mentiin viereiselle, ilmaiselle saarelle.

Siella odottikin jalleen ihmismassat rannalle levittaytyneena, joten kappailtiin samoin tein saaren toiselle puolelle. Toisen puolen rannoilla nousuvesi oli viela ylhaalla ja ihmiset tipotiessaan. Laskuveteen oli kuitenkin vain puolisen tuntia ja jaatiin venaamaan biitsin paljastumista ensimmaisina paikalla. Loppupaiva menikin sitten kaytannossa kuudestaan, taysin omassa rauhassa hiekalla maaten ja pulikoidessa turkoosin varisessa vedessa, joka oli kirkkainta mita olen tahan mennessa ikina nahnyt. Taydellista kaikin puolin.

Asken tultiin takaisin, sovittiin viela illallistreffit samalla porukalla lahiston raflaan. Loistava paiva. Huomenna kohti viimeisimpia etappeja... Enaa viikko, damn!

Railey

Sunnuntaina saavuttiin tanne Lonely Planetinkin ylistamalle Raileyn biitsille. Ensireaktiot lansipuolelle saavuttaessa oli kylla vahan erilaiset mita olin kuvitellut. Satoja aurinkotuoleja, isoja resortteja uima-altailla, elakelaiset karistamassa itseaan ja lapsiperheiden skideja riehumassa. Huh, ei tarvinnut pitkaan miettia lahtoa Ton Sain rantaan, jonka erottaa Rai Leh Westista iso kallio. Taalla siis ollaan ja onhan taa paikka huomattavasti rauhallisempi.

Paallimmaiset fiilikset kuitenkin olivat jo yhden paivan jalkeen, etta ei taalla pitkaan viitsi olla. Mesta on kiipeilijoiden mekka isoine limestone cliffeineen, joten taalla on tehty kiipeilysta kutakuinkin saman kokoinen juttu kun Taolla sukelluksesta. Eli jos ei kiipeile niin ei taalla hirveasti mitaan muuta oikein tee:)
Paatettiinkin eilen maanantaina etta checkataan majapaikasta ulos tana aamuna ja suunnataan vaikka kohti Ao Nangia. Mutta tossa vaiheessa en viela aavistanut, etta edessa olisivat taman matkan vittumaisimmat tunnit.

Herasin siis viime yona siihen, etta vatsan seutu tuntui olevan tulessa ja aanimaailma muistutti lahinna Irakin ilmatilaa muutama vuosi sitten. Kerkesin tajuta, etta nyt on jotain vialla ja pari sekuntia myohemmin olinkin vessassa laattaamassa. Tata nesteidenpoistorundia jatkuikin koko yon ja aamun. Kaytannossa mikaan ei pysynyt sisalla. Yhdentoista aikaan olo kuitenkin alkoi helpottua ja sain korjattua nestevajetta vedella. Olo oli silti kuin vihainen thaiboksaaja olisi potkinut muutaman tunnin putkeen keskivartalon seudulle.

Eli tasta johtuen siirrettiin lahtoa ainakin huomiseen, koska mahatauti on parasta hoitaa levolla ja nesteella poies. Asken sain jo hieman syotyakin ja kykenin tanne nettimestalle. Eikohan tasta selvita, vaikka fiilis onkin viela totaalisen nuutunut.
Siksi en jaksakaan taman pidempaan verbaaliseen tykitykseen ryhtya tassa postauksessa, sorry:D

Krabi town

Tanaan oli matkustuspaiva Samuilta takaisin mantereelle ja joutui taas toteamaan, etta pirunmoisia koijaajia ja kusettajia taalla riittaa, mita tulee matkustukseen. Ensinnakin, meidan laivan piti menna Surat Thaniin asti (varmistin sen n. viisi kertaa lipunmyyjalta laiturilla), josta olisi helppo jatkaa Krabia kohti. No, botski pysahtyi sitten kaikesta huolimatta Don Sakin satamaan, n. 70 km Surat Thanista. Ei muuta kun minivaniin ja kohti Suratia, huoh. Siella sitten pysahdyttiin mukamas viralliselle bussiterminaalille, josta paasisi Krabia kohti. No sehan oli yllattaen vain paikallinen matkatoimisto kadun reunassa. Kuitenkin minidosa lahti samantien ja hinta oli kohtuullinen, joten otettiin liput, kun viela luvattiin kyyti Krabin keskustaan. Kahden tunnin matka sujuikin hyvin muutaman vanhemman britin ja sveitsilaisen jaban kanssa.

Perilla sitten alkoikin taas valjeta sama vitun kaava. Meidat dropattiin 9 faking kilometria Krabin kaupungin keskustasta, taas jonkun matkatoimiston eteen. Britit alkoivat tassa vaiheessa soittaa aika aanekkaasti suutaan, mutta itse tajuttiin, etta tilanteelle tuskin voi mitaan ja arjyminen vaan pahentaisi asiaa (koska aasialaiset eivat tunnetusti tykkaa ylimalkaisesta tunteiden nayttamisesta, minka te kaikki toki jo tiesitte...) Onneksi sveitsijaba tajusi tilanteen ja tilattiin akkia sangthaew kohti keskustaa. Matkalla aija paljastuikin vanhaksi Thaimaa-konkariksi ja fiilis oli taas rauhoittunut.

Meinattiin aluksi paukkia suoraan Railaylle Krabista veneella, mutta kello oli jo sen verran, etta paatettiin jaada yhdeksi yoksi tanne kaupunkiin. Bongattiin mukava guesthouse tasta laiturin lahelta ja huomenna siis kohti Rai Leh Eastia.

Tasta lahtien kylla mennaan valtion kulkuneuvoilla. Fuck the Thai tourism agencies! :)

Ko Samui

Taalla paistuu! Tama ja edellinen paiva on ollut varmasti reissun kuumimpia, joten dehydraation estaminen on ollut aikaisempaa tarkeampi muistaa. Voitanee myoskin sanoa, etta nyt alkaa olemaan palanut jokainen iholantti, joka auringolle on jossain vaiheessa altistunut:D Kuumuudesta huolimatta yritetaan summata Samuin saari ja samalla Siaminlahden kokemukset.

Tistaina siis jatettiin jaahyvaiset Ko Phanganille ja suunnattiin sen isoveljelle etelaan. Satamassa minibussiin ahtautui meidan lisaksi jo Phanganilta tutut kolme brittihemmoa, aasialainen jaba ja kolme ruotsalaista. Pomppuinen kyyti alkoi jo kymmenen minuutin jalkeen tuntua kivasti vatsanpohjalla, mutta paastiin ensimmaiselle etapille, eli lentokentalle, johon aasian dude pudotettiin. Tassa vaiheessa alkoikin sitten selvita, ettei kuskilla ollut hirveasti aavistusta, missa brittien ilmoittama majoitus sijaitsee. Kuitenkin aivan sattumalta (yeah right) kuski tiesikin yhden hanen "kaverin", jolla lahtisi majoitus halvalla. No, aikamme pyorittiin jossain Chawengin liepeilla, kunne brittijabat suostuivat tarjottuun majoitukseen, ainakin yhdeksi yoksi. Tieda sitten oliko se osoite alunperin kuitenkaan kuljettajalta hukassa... ;) Itse paastin omille mestoille vaivatta, eli tohon Lamain ja Chawengin valimaastoon.

Seuraavana paivana sitten jannittikin jo hieman. Koska Ko Phanganilla maksettiin joku torkyhinta kiertoajelusta mestoilla, niin paatettiin vihdoinkin vuokrata skootteri. Kuitenkin jo 10 minuutin ajelun jalkeen huomasi, etta kuumottelu oli taysin turhaa. Painvastoin, autojen ja mopojen seassa kurvailu "hieman" joustavien liikennesaantojen vallitessa oli ihan hauskaa.
Koroteltiin etelakarjen kautta kohti Nathonia, kun huomattiin tienviitta lahistolla sijaitsevalle vesiputoukselle. Siella odottikin n. 45 minuutin mittainen haikkaus pikkupolkua pitkin keskelle ryteikkoa. Usko meinasi jo valilla loppua, mutta kun mestoille paastiin niin voi loiri. Paikka oli todella kaunis ja rauhallinen ja putous komea (varsinkin verrattuna Phanganin putoukseen...). Ylhaalta saapuikin sitten pariskunta, joilta kuultiin, etta putouksen juurelle paasee uimaan. Kiivettiin sitten sinne ja ei voinut kylla kun ihmetella, mista sita ittensa voi loytaa. Siina sitten uitiin ja otettiin pakolliset posekuvat. Mahtava kokemus, helposti menee ehka jopa ykkoseksi tahan mennessa taalla.

Seuraavana paivana kaytiin Chawengissa sijaitsevassa Big C - ostoskeskuksessa pallistelemassa. Kaikenlaista tilpehoorikauppa riitti, ylakerran marketti oli taas verrattavissa Suomen Robbari-Hong Kong - ketjuihin. Ei sielta sitten yllattaen mitaan meikalle loytynyt:) Torstai meni lahinna lohotessa, illalla meinattiin lahtea baariin mutta tyydyttiin sitten kattomaan telkusta Mask of Zorroa, kun sellainenkin sattuu tossa bungiksessa olemaan. Yeah, it sounds boring!:D Mut ehka ihan hyva viettaa valista koti-iltaa.

En oo jaksanu tan reissun aikana narista juuri mistaan, eika oo ollut kylla tarvettakaan, mutta Samuin jalkeen tuntuu, etta on pakko edes vahan avautua. Kun Taolla nautittiin upeista koralleista ja lungista rannasta, seka Phanganilla letkeesta meiningista ja hengesta, tulee taalla ajoittain pieni ahdistus paalle. Turismia on nahty joka paikassa aikaisemminkin, mika oli odotettavissa, mutta taalla se puskee jotenkin liikaa paalle. Liikaa elakelaisia, liikaa liikennetta, liikaa harvaavia silkkikauppiaita.. you name it.
Mut dissailut sikseen, Samui on kaunis ja mukava saari, mutta henk. koht. otan varmaan seuraavalla reissulla botskin suoraan Phanganilta Surat Thaniin. Ja kylla ma taalla mielummin oon ku rantasateessa!;)

Kuukausi vaihtui ja niin kaantyy myos meidan reissujuna kotio kohti, eli puolessa valissa ollaan. Viimoset kaks viikkoa todennakoisesti menee siis Krabin huudeilla, minne huomenna suunnataan. Siaminlahdelta taalta tahan.

PS. Kuvat jai nyt laittamatta, kun tan nettimestan "high speed adsl" olikin taas mita oli:)