My work here is done.

Aika tarkalleen kuuden ja puolen kuukauden erinäisillä työmailla hikoilun, sateessa kärvistelyn ja viimassa hytisemisen jälkeen heräsin tänään 6.30 ajaakseni Lappeenrantalaisen vihertyöfirman hallille, viimeistä kertaa tänä vuonna.

Vaikka tapana ei ole valittaa tai edes pahemmin v*ttuuntua lähes missään palkallisessa työssä, on myönnettävä, että viimeiset viikot loskassa ja kylmässä rehkiessä ajatus töiden loppumisesta on tuntunut varsin viehkeältä. Mielikuva auringonlaskun tsekkailusta Siiaminlahden rannalla, riippumatossa chillaillen ja olutta siemaillen on usein ollut ainoa tekijä, joka on saanut perseen ylös sängystä kurjimpinakin aamuina.

Mutta nyt se kaikki on takana. Viimeiset kivet on isketty maahan, duunivaatteet palautettu, risaiset turvakengät vipattu kaapin nurkkaan ja maanantaina odottaa matka Työvoimatoimistoon anomaan liiton päivärahoja. Näin puolitoista kuukautta ennen reissua en näe enää tarpeelliseksi aloittaa uutta työsuhdetta. Ennemminkin keskityn nyt lähtöä edeltävänä aikana matkan suunnitteluun, vielä auki olevien asioiden kuittaamiseen ja ennen kaikkea - lomaan. Sellaista minulla ei vähään aikaan ole ollutkaan.