Taustaa blogille

Idea Thaimaan matkasta heräsi muistaakseni ensimmäistä kertaa kevättalvella 2007. Aikaisemmin olin mehustellut reilut vuoden päivät ajatuksella lentää jenkkeihin, missä oli tarkoitus ajella autolla loputtomia highwaypätkiä aavikko ympärilläni sekä katsastaa suurimmat ja kuuluisimmat mestat.

No, meni kuukausia, joiden aikana jenkki-innostus ja melkein koko ajatus minkäänlaisesta reissusta hiipui. Saatuani kuitenkin negatiivisen vastauksen parista ammattikorkeakoulusta kesällä 2007 olin jälleen mietteliäänä lähitulevaisuuden suhteen.
Duunia jatkuisi pisimmillään noin marraskuun loppuun asti, jonka jälkeen työttömyystuella kärvistely talvisessa Suomessa oli suorastaan masentava ajatus. Oman alan koulutuspaikkojakaan ei syksyn hauissa näkynyt, joten opiskeluaikeetkin siirtyivät ensi vuoden puolelle. Lähtö pidemmälle reissulle lähtemisestä tuntui siis enemmän kuin oikealta vaihtoehdolta. Niimpä 12. syyskuuta tein lopullisen päätöksen ja soitin Kilroy Travelsille tilatakseni menopaluun Bangkokiin tammi-helmikuulle. Olen aika varma että kyseinen päätös oli yksi elämäni fiksuimmista.

Matkustelu ja muu maailma on kiinnostanut aina. Ajatus viettää yhdessä maassa tai edes maanosassa koko pieni elämänsä on alkanut tuntumaan sulalta hulluudelta. Aikaisemmin Euroopan turistimestat läpikäyneenä reppumatkailu alkoi kiinnostaa suuresti ja aikani selattuani foorumeita ja kymmeniä matkablogeja Thaimaa vaikutti sopivalta kohteelta: Helppo aloittaa budjettireissaus, löytyy samanhenkistä matkaajaa, mutta myös hiljaisempaa seutua ja muutenkin mukavan lämmintä verrattuna tammikuiseen, pakkasen syleilemään Suomeen.

Mitäpä siis jos reissu onkin täysi katastrofi? Tai reppumatkailu onkin kaikesta hehkutuksesta huolimatta vastenmielinen ja rasittava kokemus, enkä pidä siitä tippaakaan? Mahdollista kyllä. Mutta jos en lähde nyt, en saa sitä ikinä selville.

Ja siitä juuri on kysymys. Tälle kaikelle TÄYTYY löytyä vaihtoehto.